tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ensimmäinen yksinmelonta

Sateinen suununtai ilta, viikolla tiistaina liitytty HeMe ja nyt pakko päästä melomaan. Majalla ei ketään, lokin perusteella päivällä oli käynyt kolmen hengen porukka. Valitsen kajakin, uudennäköisen numero 88. täytän lokikirjan ja suljen oven lukon. Kajakki tuntuu ihmeen raskaalta kantaa alas rantaan, mitenkähän kannan sen takaisin? Tarkoituksena on meloa jollaksen kanaaliin ja takasin, matkaa n.5km yhteen suuntaan. Istun kajakkiin ja huomaan että jalat ottavar kiinni etulaipioon, kajakki on liian lyhyt, mutta en ala enää sitä vaihtamaan. Kokeilen ensimmäistä kertaa neopreeniaukkopeitettä ja se toimii tosi hyvin, pitää käytttää sitä vastaisuudessakin.

Sade jatkuu ja osuu silmälaseihin vaikka otin lppiksen suojaamaan niitä, melon rauhallisesti ja yritän löytää oikean trkniikan ja rytmin. Kajakki pyrkii kääntymää oikealla ja lasken takaevää hiukan, se korjaa asian ja kajakki menee taas suoraan.  Seuraan kartasta matkaa ja pätkin matkan lyhyiksi etapeiksi, jolloin matka tuntuu nopeammalta. Tarkistan välillä myös sijainnin puhelimesta, se toimii hyvin vedenpitävässä kotelossa, iphone ei.

Ohitan ökytaloja vesitasolentokoneineen, komeita linnnoja ja mimimalista arkkitehtuuria. Saavun kanaalin alkuun ja liun hitaasti eteenpäin, rannoilla on muutama onkija, rantapolulla lenkkeilijä, ei muita.

Saavutan päätepisteen ja käännyn takaisin, tässä koko reitti. Paluumatka sujuu joutuisasti pienessä myötätuulessa, lasken evään kokonaan alas ettei perä sorru myötätuulessa. Vesi alkaa valua kainaloon koska en saa suljettua täysin hihan suuta tarralla, huono suunnittelu. Pujahda pienestä aukosta ja kierrän sataman sen sisäkautta, rannalla hääräää ruotsinkielinen pari venen kimpussa, en ymmärrä mitä sanovat. Silkkiuiku sukeltaa edestäni ja en näe mistä se nousee ylös, jostain takaa tai sitten kaislikon suojasta. Lopetan melonnan hetkeksi ja kajakki lipuu hiljaa eteenpäin, on aivan hiljaista, vain luonnon äänet kuuluvat.

Edessä näkyy jo suvilahden tutut muodot. Nostan kajakin vedestä, kuivaan sen ja kannan sisälle omaan paikkaansa. Kirjoitan lokiin tuloajan ja laitan oven lukkoon, tarkistan vielä että se on varmasti kiinni.

Märkä olo, pitää hankkia takki jossa paremmat mansetit, ehkä melontaanorakki. Fiiliksiä: 1. kajakki liikkuu aika hitaasti, odotin ehkä nopeampaa, 5km/h on sama kuin kävelyvauhti. 2. Ei tullut hiki. Tämä riippuu tietysti kuinka kovaa meloo, mutta vauhti tuntui luontevalta ja spurtit ei. 3. On tosi mahtavaa nähdä helsinki meren puolelta ja päästä paikkoihin millä muilla ei pääse.